Lapsen perimä ja vuorovaikutus vanhempiin ja ympäristöön muokkaavat kehittyvää persoonallisuutta ratkaisevasti. Koetun mielihyvän ja mielipahan tunteet vaikuttavat käsitykseen omasta itsestä ja ympäristöstä. Kehityksen aikana tapahtuu jatkuvia muutoksia, vaikka pohja on rakentunut lapsuudessa. Varhaisessa kehityksessä vajaaksi jääminen kehittää myöhemmin elämässä eriasteisiä kokemisen ja toiminnan häiriöitä.

Psyykkisten häiriöiden syyt pyritään usein löytämään lapsuuden yksittäisistä traumaattisista kokemuksista. Syyt ovat kuitenkin usein paljon monimutkaisemmat. Psykodynaaminen suuntaus katsoo monien psyykkisten voimien olevan tiedostamattomia. Piilotajunta sisältää tunteita, muistoja, mielikuvia, odotuksia, asenteita, toiveita ja haluja. Sellaiset kokemukset, joita ei ole pystytty käsittelemään tai hyväksymään siirtyvät tietoisuuden ulkopuolelle.

Psyykkiset oireet ja häiriöt ovat seurausta tasapainon järkkymisestä. Hetkellinen tai pysyvä moraalisten normien muutos voi muuttaa tasapainoa. Elämän tapahtumat voivat vaikuttaa siihen, että aiemmin torjutut ristiriidat vahvistuvat tai niitä torjuvat voimat heikkenevät. Tällöin ristiriidat työntyvät tietoisuuteen ja aiheuttavat oireilua. Mielen jatkuva pyrkimys on ylläpitää ja säilyttää mahdollisimman hyvä tasapaino sisäisten yllykkeiden ja ulkoisten vaatimusten välillä. Oireet ja häiriöt merkitsevät senhetkistä parasta psyykkistä tasapainoa. Ihminen toivoo helpotusta, mutta samalla pelkää ja vastustaa kaikkea, mikä voisi uhata sen hetkistä tasapainoa.