Miellyttäminen

Monessa meissä asuu miellyttäjä, joka siirtää omat tarpeensa sivuun toisten tarpeiden tieltä. Miellyttäjän minuus ei ole kovin vahvasti rakentunut. Miellyttäjän on vaikea kieltäytyä ja puolustaa omia rajojaan. Miellyttäjän kodin perintö on voinut sisältää traumoja, vanhempien addiktiota, köyhyyttä tai muita elämän vaikeuksia. Jo lapsena hän on tajunnut, että omat tunteet voi tukahduttaa ja tekemällä toisten tahdon mukaan on toimivin tapa reagoida. Miellyttäjän elämän päähenkilö ei ole hän itse vaan muut. Miellyttäjä on koko ajan huolissaan, pärjääkö hän ja mitä hänestä ajatelllaan. 

Miellyttämisestä irtautuminen edellyttää tietoisuutta oman minuuden rakentumisesta, päätöstä luopua turhasta miellyttämisestä askel askeleelta ja tarvittavaa tukea työskentelyssä. Miellyttämisestä luopumisen jälkeen emme voi suostua kaikkeen. Meidän tulee opetella harkitsemaan, onko minulla voimia suostua esitettyyn pyyntöön ja viekö pyyntöön suostuminen elämäni tavoitteita eteenpäin. Ensimmänen askel on oppia harkitsemaan ja miettimään vastausta rauhassa. On hyvä opetella olla vastaamatta välittömästi ja kertoa tarvitsevansa harkinta-aikaa. 

Kieltäytyminen vaatii tiukkaa asennetta ja omien rajojen tunnistamista ja tunnustamista. On hyvä harjoitella konkreettisesti kieltäytymistä mielikuvissa ja luotettavissa tilanteissa. Kieltäytymällä usein huomaamme, että omien tarpeiden rajaaminen otetaankin luontevasti vastaan. Kieltäytymisen harjoittelun myötä voit huomata, että jämäkkyys tuottaakin arvostusta. Ihminen, joka osaa ja uskaltaa rajata tarpeitaan, herättää luottamusta ja arvostusta. Ihminen, joka arvostaa itseään, pystyy saamaan arvostusta myös muilta. Muut ihmiset kohtelevat sinua siten kuin annat heidän sinua kohdella. 

 

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « TUNNELMIA TURUSTA Itsetunnon tavoittelu »

Jätä kommentti