Kasvuympäristön tavoitteena ei ole täysi riskittömyys, sillä voidakseen kehittää selviytymistaitojaan lapsen tulee kohdata myös vaikeuksia. Kodin antama tuki auttaa käsittelemään vaikeita tilanteita ja oppimaan niistä. Perusluottamuksen muodostuminen on merkitykselliistä ja se syntyy vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa. Myönteisissä vuorovaikutustilanteissa lapsi kokee turvallisuuden tunnetta ja saa palautetta itsestään sekä omista taidoistaan. Vuorovaikutusta tukevat vanhemman ja lapsen yhteiset leikki- ja lukuhetket. Vanhemman aktiivinen osallistuminen lisää lapset motivaatiota. Lapsi voi käsitellä päivän tapahtumia,  pettymyksiä tai ilonaiheita ja saada vanhemmalta tarvitsemaansa lohdutusta, tukea ja kiitosta.

Leikki- ja lukutilanteissa lapsen kanssa puhutaan enemmän ja keskustelut ovat pidempiä kuin tavallisissa arkitoimissa. Puheen ja toimintojen samanaikaisuus auttaa lasta ymmärtämään, mihin aikuinen ilmaisullaan viittaa. Lapsen kielellisen kehityksen kannalta hyödyllisintä aikuisen puhe on silloin, kun puhutaan aiheista, jotka ovat merkitykseltään yhteydessä lapsen omaan puheeseen ja käynnissä olevaan toimintaan. Lapseen pätee sama totuus kuin aikuiseen, että kiinnostavia ovat sellaiset keskusteluaiheet, joissa vedotaan omiin kokemuksiin, toiminnallisuuteen ja tunteisiin.

Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus ei voi olla vain tietojen jakamista ja uusien taitojen opettamista. Osaamista korostavan vuorovaikutuksen rinnalla pitää olla myös tunteiden käsittelyä. Tunnetiloille avoin vuorovaikutus tukee lapsen kehitystä. Tunnetaitoja onkin syytä opettaa lapselle varhaislapsuudesta alkaen. Tunnetaitojen opettelu lähtee tunteiden tunnistamisesta, niiden nimeämisestä, tunteiden sanottamisesta ja niiden ilmaisemisesta. Aikuisten onkin hyvä rohkaista lasta kertomaan tunteistaan ja näyttämään itse tunteiitaan esimerkkinä. Tunnetaitojen opettelemiseen palaamme blogin tulevissa kirjoituksissa.