Parisuhteiden alkuhuuma haihtuu, mutta on paljon keinoja pitää kipinää yllä. Kotilieden artikkelissa on lukuisia tapoja toimia toisin. Kirjoittaja on löytänyt keinot, joiden suhteen hänen olisi pitänyt toimia toisin avioliittonsa aikana. Hän oppi virheistään, mutta liian myöhään. Tähän voisi todeta suomalaisen sananlaskun mukaisesti, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Parisuhde artikkeliin on hyvä tutustua.

On hyvä muistaa, että parisuhteessa oleminen ei ole pakollista. Mikään parisuhde ei toimi hoitamatta loputtomiin, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Suhteen alussa  ihminen haluaa tehdä vaikutuksen kumppaniinsa ja yrittää kaikkensa. Ihastuneena ihminen on aktiivisimmillaan, koska ihastuminen saa meidät ylivirittyneeseen tilaan. Tunteilla on taipumus tyyntyä, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa tylsyyttä. Jotta pitkässä parisuhteessa voi säilyttää tuttua kipinää, tarvitaan yhteistä ja innostavaa tekemistä. Ankeaa arkea täytyy siis rikkoa ja se on sitä vaivan näkemistä. Yhteisten hetkien tulisi olla kohottavia ja mukavia molemmille. Silloin ei ole nalkutuksen aika vaan vanhat riidat ja nalkutuksen aiheet jätetään sivuun. Innostava tekeminen löytyy usein palaamalla seurustelun alkuaikoihin: Millaisia asioita silloin teitte yhdessä? Miten yllätit puolisoasi silloin? Voisiko saman tyyppisiä asioita tehdä nyt?

Suhteen muuttuminen itsestäänselvyydeksi on merkityksellisimpiä sudenkuoppia, mutta siihen ei tarvitse tyytyä. Parisuhdetta on kuvattu seuraavasti: Mikään parisuhde ei ole kuin ruohonleikkuri, että kun se kerran on vedetty käyntiin, se käy niin kauan kuin on polttoainetta, vaan kun ihminen tuntee tyytymättömyyttä, hän voi postua tilanteesta. On siis tärkeää nähdä, miten rakkaus näkyy parisuhteessa tänään? Miten se näkyy tekoina ja ajatuksina arjessa? Arkiset, pienet ja kauniit teot ovat keskeisiä ja hyvien tekojen tulisi olla vastavuoroisia. Näitä voivat olla käteen tarttuminen tai hymyileminen.