• Itsenäisyys. Saamme yleensä mielihyvää, kun voimme vaikuttaa siihen, mitä ja miten teemme. Tämä vapaus näkyy usein tyytyväisyytenä työssä.
• Kyvykkyys. Elämä on merkityksellistä, kun koemme olevamme päteviä siinä, mitä teemme. Koemme itsemme tarpeellisiksi ja olemme hyödyksi muille
• Liittyminen. Elämme yhteisöllisyyden puutteessa ja yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, jonka myötä moni meistä kokee yksinäisyyttä. On tärkeää, että saamme luoda yhteyden ihmisiin ja elää suhteessa muihin. Eniten onnellisuutta selittävät läheiset ihmissuhteet.
• Hyväntahtoisuus. Ihmisellä on luontainen tarve tehdä hyvää muille. Helpoin tapa auttaa itseään on auttaa muita. Kiitollisuudella omasta elämästä ja mahdollisuus tuottaa hyvää muille on tärkeä merkitys.

Elämän tarkoitusta mietittäessä on hyvä asettaa kysymys: onko onnellisuuden tavoittelu meidän elämän ainoa oikea päämäärä? Ehkä keskeisempää on omata kyky palautua vastoinkäymisistä. Parhaimmillaan ihmisten toipuminen vastoinkäymisistä voi tapahtua nopeasti ja ihmiset voivat nähdä mahdollisuuksia myös vaikeuksien keskellä. Elämään kuuluvat suvanto vaiheet ja synkemmät jaksot. Elämän kulkuun kuuluu vaihtelevaisuus, mutta silti elämä voi olla hyvää. Toisilla meistä on suurempi taipumus alakuloon ja pessimismiin. Keskeistä on se, että näemmekö ympärillämme mahdollisuuksia vai uhkia. Onnellinen ihminen tietää, mitä arvostaa ja mitä tavoittelee? Mitä minä haluan? Onnen tietoinen tavoittelu ei usein toimi. Sen sijaan parasta on keskittyä muiden onnellisuuteen. Oma onni syntyy sen myötä.