Alkoholin käytön rajaaminen

Alkoholin liikakäyttö on riippuvuus eli sen kanssa työskennellään kuten muiden addiktoivien asioiden. Addiktiolle on ominaista voimakas mielihalu, lopettamiseen liittyvä ennakoiva pelko ja haittojen vähättely. Alkoholin käytön kartoituksessa ja tunnistamisessa voit käyttää apuna seuraavia kysymyksiä ja niihin on syytä vastata rehellisesti: 

  • Jos sinun pitäisi luopua alkoholista nyt, mitä se sinusta tuntuisi?
  • Miltä tuntuu, jos joku kysyy tai huomauttaa alkoholin käytöstäsi?
  • Ärsyttävätkö alkoholismista tai toipumisesta puhuvat ihmiset sinua?

Muutoksen vaiheita ovat esiharkintavaihe, harkintavaihe, valmistautumisvaihe, toimintavaihe, ylläpitovaihe ja vakiintumisvaihe. Ihminen on valmis askeliin kohti raittuitta vasta harkintavaiheessa. Muutosprosessia ei voi kirittää. On hyvä muistaa, että koskaan terapeutti ei halua ketään raitistaa vaan se on jokaisen henkilön oma asia. 

Muutosta voidaan käsitellä nelikentän avulla, jonka kenttiä ovat käytön edut ja haitat sekä lopettamisen tai vähentamisen edut ja haitat. Asiakasta opastetaan havainnoimaan alkoholin käyttöä etsimällä riskikäyttötilanteiden vihjeitä, käyttöä laukaisevia ajatuksia, tunteita ja muita reaktioita. On tärkeää oppia tunnistamaan mielihalut ja yllykkeet sekä niiden vaihtelut. Alkoholin käyttöä tukevat usein uskomukset, jotka puoltavat käyttöä. Ne on hyvä oppia tunnistamaan ja nimeämään. Vain  huomaamalla, mitä oikeasti tapahtuu, tietää miten kannattaa toimia. Se auttaa näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on - ei sellaisena kuin mieli selittää sen olevan. 

Alkoholin käytöstä on tärkeää luoda suunnitelma, miten haluan polullani edetä. Sunnitelmaa voi kutsua selviytymissuunnitelmaksi ja sen sisältö voi olla seuraava: 

  • Tavoite: lopettaminen vai vähentäminen
  • Miksi teen muutoksen? perustelujen nimeäminen
  • Juomissääntöni: miten toimin mielihalun tai yllykkeen iskiessä?
  • Palkintoni: miten palkitsen itseäni edistymisestä?
  • Vaaratilanteet: tilanteiden pohtiminen ja nimeäminen
  • Selviytymiskeinot: miten selviän erilaisista vaaratilanteista?
  • Mitä muuta aion tehdä? Miten muuten tuen selviytymistäni?

Selviytymissuunnitelman laatimisen jälkeen retkahdukset ovat keskeinen osa selviytymistä, sillä eletty elämä on meidän paras opettaja. Niiden kautta opimme varomaan ja meistä kasvaa taitavampia estämään retkahduksia. Retkahduksiin ei ole syytä suhtautua tuomitsevasti vaan uteliaalla otteella. Niistä oppii aina jotakin, eivätkä ne mene hukkaan. On hyvä tarkastella, kuinka voimakas yllyke tai mielihalu oli sillä hetkellä? On tärkeää havaita pieniä asioita, mistä tarkkaan ottaen huomasin himon? On keskeistä palauttaa retkahdus mieleen, viipyä siinä ja tarkastella, kuinka mielihalu alkoi nousta? Lopulta on hyvä todeta itsellesi, että nyt tämä saa olla ja jatkan matkaa valitsemallani polulla suunnitelman mukaisesti. Meillä on usein uskomus, että voimavarani ehtyvät enkä jaksa pysyä suunnitelmassa. On hyvä uskoa omaan pystyvyyteen ja kykyyn nousta ja jatkaa matkaa.  

 

Jätä kommentti