Häpeän rooli

Häpeän tunne nousee meissä riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteesta, jos emme kelpaa tällaisina. Jokainen meistä toivoo, että me kelpaisimme muille. Häpeän tunteen tarkoituksena on estää ihmistä jäämästä ryhmän ulkopuolelle. Tällöin olemme meidän ydinpelkomme äärellä. Meidän pelkona on, että meidät hylätään ja me jäämme yksin. Usein riittämättöömyyden tunne on ahdistuksen, masennuksen, erilaisten addiktioiden ja täydellisyyden tavoittelun takana. Onneksi usein kuitenkin häpeän tunne hälvenee suhteellisen nopeasti. 

Moni meistä kantaa jatkuvaa häpeää sisällään. Häpeän juuret löytyvät usein lapsuudesta. Mikäli lapsen virheisiin on suhtauduttu häpeillen tai tuomitsevasti, lapsi oppii häpeämään. Lapsuudessa häpeältä suojaa usein se, että vanhempi sietää hankalia tunteita ja epämukavuutta. Lisäksi olisi hyvä, että vanhempi osaisi sanottaa lapselle, mitä tehdä kun tuntuu pahalta. Lapsen on tärkeä oppia kyky tuntea riittävästi ikäviä tuntemuksia kuten syyllisyyttä tehdessään jotain väärin. 

Me pyrimme monella tavalla välttämään kokemuksia siitä, että emme riitä tai jäämme yksin häpeän tuntemusten kanssa. Tällaisia keinoja voivat esimerkiksi olla päihteet, itsekriittisyys tai täydellisyyden tavoittelu. Suorittaminen on tapa tulla toimeen riittämättömyyden tunteiden ja niistä nousevan häpeän kanssa. Ihminen suorittaa, jotta hän kelpaisi. Ihminen päätyy helposti suorittamisen kierteeseen, koska hänen on koko ajan suoritettava lisää, jotta hänet varmasti hyväksyttäisiin. 

Jokaisen elämään mahtuu paljon hyviä mutta väistämättä myös huonoja kokemksia. Hylätyksi tuleminen herättää kysymyksiä kuten, olenko rakastettava tällaisena kuin olen. Erityisen vaaralllista häpeä on silloin, kun se johtaa eristäytymiseen. Häpeää tunteva käpertyy helposti ongelmansa ympärille ja eristäytyy. Näin syntyy kierre, jossa häpeä lisää eristäytyneisyyttä ja eristäytyminen häpeää. Ihminen on sosiaalinen eläin ja hän tarvitsee ympärilleen sosiaalisia kontakteja. 

Paras lääke häpeään on ystävällinen ja ymmärtäväinen kontakti toiseen ihmiseen. Myönteisellä vuorovaikutuksella on tässä keskeinen rooli. Useimmat ihmiset suhtautuvat toiseen ihmiseen myötätuntoisesti, vaikka meidän  oma uskomus voi olla ihan päinvastainen. Usein meidän läheisillä on annettavana myös tukea ja kannustavaa palautetta. Myötätuntoa on helpompi osoittaa muille, mutta tärkeintä on opetella antamaan sitä itselleen. On syytä harjoitella katsomaan itseään sallivammin ja sietämään omaa epätäydellilsyyttä. Itsemyöntätunto ja sen harjoitteleminen on hyvä täsmälääke. Näitä taitoja voi harjoitella mielikuvaharjoitusten, läsnäoloharjoitteiden ja erilaisen luovan ja mielekkään tekemisen kautta kuten maalaaminen, kirjoittaminen  tai mikä tahansa tapa ilmaista itseään. Näin on mahdollisuus saada asioihin tarvittavaa etäisyyttä. Tänä vuonna olen vahvistanut omaa osaamistani opiskelemalla tietoisuustaitoja. Tämän blogin alussa on kuva todistuksesta ja olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta lisätä taitojani. Työn psykoterapeuttina olen kokenut voimaannuttavana. Sen kautta olen voinut vaikuttaa useiden ihmisten elämää ja se keskeinen tekijä elämän merkitysellisyyttä arvioitaessa. 

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Ongelmanratkaisu Optimismin tukeminen 2024! »

Jätä kommentti