Työtehtävät ovat hyvin erilaisia, joten muokkauksen keinot vaihtelevat. Ensimmäiseksi olisi tunnistettava ne työn piirteet, jotka aiheuttavat kuormittuneisuutta. Keskeisin työnkuormittavuuteen vaikuttava tekijä on liiallinen työnkuormitus, joka syntyy korkeiden vaatimusten ja vähäisten vaikutusmahdollisuuksien yhdistelmästä. Vähäinen tuki ja epäoikeudenmukainen kohtelu usein lisäävät kuormittavuuden tunnetta. Työnkuormitusta voidaan keventää, mutta toisaalta on tärkeää lisätä ja vahvistaa työn voimavaratekijöitä. Voimavaratekijöitä voivat olla esimerkiksi työntehtävien merkityksellisyys, sopiva itsenäisyys, saatu palaute ja osallistuminen työtä koskevaan päätöksentekoon. Sosiaalisia voimavaratekijöitä ovat tuki työpaikalla, oikeudenmukaisuuden ja arvostuksen kokemukset sekä arkinen huomaavaisuus ja ystävällisyys. Työpaikan myönteinen ja rohkaiseva ilmapiiri ja avoin vuoropuhelu luovat toimivaa työkulttuuria. 

Työn muokkauksen tavoitteena on hyvinvoinnin tila, jossa työn tekeminen on mielekästä. Työn tulee tarjota toimeentulo, sosiaalisia suhteita ja arvostusta. Tiivistetysti voidaan todeta, että työn tulisi olla hyvin organisoitua ja johdettua, työnkuormituksen sopivalla tasolla ja työn tavoitteiden mielekkäitä. On tärkeää, että työn suorittamiseen tehdään konkreettisia muutoksia. Usein nämä parannukset voivat sopia kaikille työntekijöille. Työtä voidaan tuunata parantamalla työn organisointia, työympäristöä, edistää osallistumista ja työntekijän kehittymisen mahdollisuuksia. Esimiehen rooli työn muokkauksen mahdollistajana on ensiarvoinen. Työn muokkauksen tarve lähtee usein työntekijän työkyvyn muutoksen havainnoinnista. Esimies vastaa työn muokkauksen käytännön järjestelyistä ja toteutuksesta. Muutokset usein lisäävät esimiestyötä, mutta toimenpiteet edistävät työyhteisön hyvinvointia pitkällä tähtäimellä. Toimivan lopputuloksen saavuttamiseksi sovittujen toimenpiteiden vaikutuksien arviointi on keskeistä: ovatko toimenpiteet olleet hyödyllisiä vai tarvitaanko muita muutoksia?