Seksuaalineuvonnan merkittävin työkalu on normaaliuden kuvaaminen. Monet seksuaalisuuden ilmenemismuodot saavat poikkeavuuden tai sairauden leiman. Myönteinen ja salliva suhtautuminen ovat tärkeitä vuorovaikutustilanteissa. Esimerkiksi seksuaalisten fantasioiden hyväksyminen on osa normalisointia. Oheiset kysymykset tarkentavat normalisointia:

• Onko normaalia vai epänormaalia?
• Onko tavallista vai epätavallista?
• Onko oikein vai väärin?

Seksuaalineuvonnassa keskeisintä on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen. Seksuaalisuus on yleensä ihmisille erityisen herkkä ja arkaluontoinen alue. Seksuaalisuus on vaikea ottaa puheeksi. Sen jää usein sivurooliin ja siitä voi olla vaikea puhua. Esimerkiksi sooloseksi on usein vielä tabu. On tärkeää, että työntekijä uskaltaa ottaa seksuaalisuuden puheeksi ja toimii näin luvan antajan aiheesta puhumiseksi. Joskus voi olla tarpeen, että työntekijän huoneessa on esimerkiksi taulu, jossa kerrotaan, että kanssani voi keskustella seksuaalisuudesta. Tämä voi madaltaa puhumisen kynnystä.

Asiakastyössä tulisi löytää luonteva tapa puhua seksuaalisuudesta ja käyttää itselle ja asiakkaalle sopivaa sanastoa. Kokonaisilmaisulla on vahva vaikutus asiassa, sillä ilmeet, eleet ja äänenpainotukset vaikuttavat. Työntekijän tulee olla arvoneutraali eli asiat arvioidaan asiakkaan näkökulmasta ja suhteutetaan hänen tavoitteisiin. Jokainen joutuu itse tunnistamaan, mistä pitää eikä kaikesta tarvitse pitää. Seksuaalisuuden itsemääräämisoikeus on osa itsensä löytämistä.

Rutiineja pidetään usein hyvän seksin pahimpana vihollisena. Kaavamaisuus tukahduttaa leikkimielen ja spontaanisuuden. Yhdynnässä tapahtuvaa laukeamista pidetään usein ainoana oikeana tapana saada orgasmi. Orgasmin ei tarvitse olla tavoitteena vaan läheisyys, koskettaminen ja yhdessäolo voi olla nautinnollista. Yhdyntäkeskeisyys ohjaa suoriutumaan ei nauttimaan. Rento ja päämäärätön nautinto on olennaista. Yksinkertaisin rentoutumismenetelmä on muistaa hengittää rauhallisemmin.