On vähintään pyrittävä tunnistamaan asiakkaan elämästä seuraavat seikat:

• Mitä ongelmia asiakkaalla on?
• Mikä sai nämä ongelmat alkamaan?
• Mitkä tekijät ylläpitävät niitä?

Usein mietitään, minkä verran asiakkaan historiaa on tarpeen tarkastella ja minkä verran sitä tehdään eri terapiasuuntauksissa Ei ole olemassa yhtä tapaa tutustua asiakkaan historiaan. Pidemmissä terapioissa on mahdollista tehdä tutustuminen rauhassa ja tarkemmin kuin lyhytterapioissa. Elämänhistoriaa voidaan tarkastella piirtämällä elämänkaarijana, jonka avulla hahmotetaan merkityksellisiä elämänmuutoksia. Näin saadaan kuva asiakkaan kokonaistilanteesta. Kognitiivinen ja ratkaisukeskeinen terapiasuuntaukset edustavat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen painottuvaa työtapaa, joten menneisyys ei ole niiden tarkastelussa keskiössä. Niissä uskotaan, että meidän elämä on niin monimutkainen ilmiö, että varmoja syys- ja seuraussuhteita on mahdotonta osoittaa. 

Elämänhistorian läpikäymisellä voi olla monia tarkoitusperiä. Asiakkaan kertoessa oman elämänsä taitekohdista, se tiivistää terapian yhteistyösuhdetta. Elämänhistorian tarkastelu on oppimisprosessi, jonka myötä opimme mitä elämässämme oli liikaa tai liian vähän.

• Mikä on elämänhistorian tarkastelun tarkoitus?
• Mitä siitä toivotaan seuraavan?
• Onko siitä hyötyä?
• Miten tarkastelu on toiminut?
• Miten asiakas on pärjännyt ajatusten ja tunteiden kanssa?
• Miten hän joutui haastavaan tilanteeseen elämässään?
• Miten vaikeat kokemukset ovat vaikuttaneet asiakkaaseen esimerkiksi uskomuksiin hänestä itsestä?

Usein voimme tarkastelun avulla tehdä oletuksia tapahtumien vaikutuksista. On kuitenkin tärkeää, että emme vahingossa vahvista käsitystä, että tietyt elämäntapahtumat olisivat syypäitä nykyongelmiin. Mieli rakentaa kokemuksista selityksiä, mutta ne eivät välttämättä ole totta. On merkityksellistä pohtia, miten asiakas ajattelee kokemusten olevan yhteydessä nykyisiin ongelmiin. Keskeistä on, miten kokemukset ovat vaikuttaneet asiakkaan käyttäytymiseen. Itsetietoisuus kehittyy, kun asiakas huomaa ja tunnistaa ilmiöitä. Joskus vanhat käyttäytymismallit ovat palvelleet tärkeää selviytymistehtävää. Ne ovat voineet jäädä käyttöön, vaikka niille ei enää olisi tarvetta. 

Joulun aikaan palaamme usein lapsuuden maisemiin ja päätä nostavat toistuvat toimintatavat eli käyttäytymismallit. Ne nousevat esiin vaikeiden tunteiden myötä. Itselläni tunteet nousevat pintaan, kun saavun tyhjään syntymäkotiini. Ihan konkreettisesti tunnen, että talo ikävöi asukkaita. Ymmärrän toki, ettei talolla ole tunteita, mutta minä myötäelän sen kokemusta. Olen muutama vuosi sitten ottanut pihapiiristä blogin kuvan. Tänäkin vuonna saamme viettää joulua yhtä lumisessa ympäristössä. Haluan jakaa teidän kanssa joulukonsertti kokemuksen Turun konserttitalolta, Teemu Roivainen esittää Pohjolan laulun https://youtu.be/LKdgoH-VXjM. Toivotan kaikille oikein rauhaisaa Joulun aikaa ja riemukasta Uutta Vuotta 2026!