Ihmissuhteet pohjautuvat yleensä keskinäiseen arvostukseen. Luottamus on myös hyvien ihmissuhteiden keskeinen perusta. Arvostuksen ja luottamuksen lisäksi merkittävä tekijä on ennustettavuus. Se tarkoittaa sitä, ettei ihmissuhteen suhteen tarvitse olla varpaillaan. Parhaimmillamme ilmaisemme toiselle, että hän saa jakamattoman ajan ja huomion. On tärkeää, että opimme ilmaisemaan läheisille tätä viestiä henkilökohtaisesti. Miten voisin osoittaa arvostusta?

• Millaisissa kohtaamisissa voisin osoittaa arvostusta muille?
• Miten voisin kohdata toisen arvostavasti?
• Miten voisin lisätä mahdollisuuksia arvostuksen osoittamiseksi? 

Arvostuksen vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Usein vähättelemme itseämme ja sanomme, etteihän tässä ollut mitään erityistä. Ajattelemme, että on vaikea osoittaa mielihyvää vaikuttamatta ylpeältä. On hyvä muistaa, että arvostuksen jakajalla on oikeus hänen näkemykseensä. Arvostuksen tyrmääminen voi ilmaista syvempää itsearvostuksen puutetta. Ihminen voi tuntea itsensä riittämättömäksi ja kelvottomaksi. Tämä ei tee meille kenellekään hyvää. On hyvä ensin opetella rutiininomaisesti ottamaan vastaan palautetta ja kiittämään siitä. Sen jälkeen on hyvä neutraalisti arvioida palautetta. On hyvä kysyä palautetta muiltakin lähipiiristä, sillä toisten ihmisten avulla voi oppia näkemään itsensä monipuolisemmin. Me opimme rakentamaan itsearvostusta vain suhteessa muihin ihmisiin. 

Ihmissuhteissa on tärkeää, että molempien kuulluksi tulemisen tarve täyttyy. Kuulluksi tulemisen kokemus koostuu siitä, että toinen jollakin tavalla ilmaisee kuuntelevansa ja ymmärtävänsä toista. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että hän uppoutuu asiaan ja kysyy siitä lisää ja lisää. Tärkeää on, että toinen haluaa kuunnella ja kykenee ymmärtämään toista. Hyvä kuuntelija pystyy välittämään kokemuksen siitä, että toinen on hänelle tärkeä. 

Hyvä kuuntelutalo voi olla ajoittain ansa, joka estää kuuntelijaa itseään tulemasta kuulluksi. Jos aina valitsee kuuntelijan roolin, se ei ole reilua itseä muttei myöskään muita kohtaan. Omat asiat jäävät silloin jakamatta, eikä toinen pääse niistä osalliseksi. Joskus kuuntelijan roolin ottaminen voi olla tapa miellyttää ja hakea hyväksyntää (tunnelukko), vaikkei se olisi tietoinen valinta. Keskittymällä kuunteluun varmistamme, ettemme tule hylätyksi. Itsestään avautuminen on aina riski, mutta usein se kannattaa. 

Työyhteisössä saatu arvostus kannattelee meitä muillakin elämänalueilla. Samalla tavalla kokemus arvostuksen puutteesta voi olla iso haaste. Usein oman haavoittuvuuden ilmaiseminen voi olla todella vaikeaa. Usein tulemme vetäneeksemme pärjääjän roolia. On kuitenkin niin, että haavoittuvuuden ilmaiseminen on asia, jota arvostetaan. Usein oman haavoittuvuuden ilmaiseminen koetaan rohkeana ja ystävyyttä lähentävänä tekona. Tämä tekijä on hyvä muistaa pärjäävyyden rinnalla.